Muista härmäntorjunta

Härmäntorjuntaa ei saa unohtaa istutuksen jälkeen tai sadonkorjuun päätyttyä. Mitä enemmän syksyllä sitä on, sitä enemmän sitä talvehtii. Sitä aggressiivisemmin ja laajemmalla rintamalla se hyökkää seuraavana keväänä.

Kasvi- ja muovihuoneissa leviäminen on nopeaa, minkä takia ilman kosteus pitäisi olla korkeintaan 80%. Toisaalta sadetus (sumutus) voi pienentää tartuntariskiä huoneissa kuumina päivinä, jolloin tärkeää on, että lehdistö kuivaa yöksi.

Härmänkään kannalta ei ole hyvä, että uusi mansikka istutetaan vanhan maan viereen, joista härmäitiöt leviävät nopeasti uudelle maalle. Hyvä kasvuunlähtö on tärkeä, koska heikkokuntoiset saavat härmän paljon herkemmin.

Arkoja lajikkeita ei saa päästää vähääkään kuivumaan ja tasainen vedensaanti ja kastelu ovat härmäntorjunnassa tärkeitä asioita. Hyvään kasvukuntoon kuuluu optimaalinen lannoitus ja varsinkin liian typen välttäminen.

Aikaiset lajikkeet arkoja

Tietenkin lajikevalinta on härmäntorjunnan lähtökohta, mutta sen toteuttaminen on vaikeaa, koska lähes kaikki aikaiset lajikkeet ovat arkoja. Aroilla lajikkeilla ei päästä härmäruiskutuksista. On myös muistettava vaihdella aineita resistenssin estämiseksi. Ruiskutukset pitäisi aloittaa jo ennen tartuntaa, joka ohje voi tuntua ”vastuuttomalta” ruiskutusten lisäämiseltä.

Asia on kuitenkin päinvastoin. Jos heti alkuun päästään härmän suhteen ”niskan päälle” on myöhäisempi ruiskutustarve vähäisempi. Kuitenkin tiloja vertaillessa tuntuu siltä, että viljelmän olosuhteilla ja hoidolla on suurempi merkitys kuin ruiskutusten lukumäärällä.

*    *    *    *    *

Jorma Jokelan kommentti edellä esitettyyn liittyen:

"Edelläkin varoitettiin siitä, että arat lajikkeet eivät saa päästää vähääkään kuivahtamaan. Jos lehdet hiukankin pääsevät nuutumaan, on seurauksena härmän leviäminen, jopa vähän kestävämmilläkin lajikkeilla. Talojen ja lohkojen välillä on suuria eroja härmäntorjunnan onnistumisessa.

Yli 30 vuoden mansikkamailla kävelyn perusteella väitän, että pääsyy siihen on, kuinka kastelu on hoidettu ja onko juuristoalue pystytty pitämään tasaisen kosteana. Kastelun merkitystä kuvaa sekin asia,  että jos vain jokin kohta lohkosta on härmäinen, on maa sillä kohtaa karkeaa ja helposti vettä läpäisevää tai sitten vaan tihkut ovat tukossa tai paine ei riitä pellon perille saakka. Jopa juurilahoiset  ja tyvimätäiset taimet ovat tästä syystä härmässä. Mätänevät juuret eivät tietenkään nosta vettä, vaikka maa olisi märkääkin. Ilmeisesti nämä taimet toimivat kuitenkin tehokkaasti härmän levityksessä terveisiin yksilöihin".

Lähde

Pohjoismainen lehdistökatsaus
Viola No 4/2010
Malin Joeäng, Ruotsi